Noin vain syksy pyörähti. Oli pimeää ja märkää, mutta löytyi syksyn aikana jotain valoakin.
Olen saanut väitöskirjani aineiston nyt purkkiin, mikä tarkoittaa sitä, että olen käynyt laulattamassa kaikki pienryhmäni ja saanut videoitua laulutuokiot. Keväällä mukana oli kolme ryhmää ja nyt syksyn aikana kaksi. Kevään ryhmissä oli aikamoista osallistumis-tunkua naisten osalta, joten syksyllä yritin hankkia useampia miespuolisia osallistujia tutkimukseen. Sain kuin sainkin syksyn ryhmiin vielä neljä miestä, jotka olivat lopulta ihan innokkaita ja antoivat myös hyvää palautetta. Yksikin herrasmies, joka oli hieman vastentahtoisesti tulossa mukaan, totesi useamman laulukerran jälkeen, että "tämä on kyllä niin mukavaa" ja antoi palautelomakkeessa ihanan palautteen: "saisiko lisää virkistävää sielunterapiaa, kiitos".
 |
| "Do more of what makes you happy." |
Mitä käytännössä olen tämän vuoden aikana väitöskirjan parissa puuhastellut? Mitä tämä laulatus on pitänyt sisällään? No, alkuvuodesta kävin läpi 1940- ja 1950-lukujen koululaulukirjojen lauluja ja pohdin, että mitkä koululaulut olisi hyvä ottaa mukaan tutkimukseen laulettavaksi. Kaivoin biiseihin nuotteja, tsekkasin sävellajeja ja treenailin itselleni ihan vierasta matskua. Osa lauluista tietenkin oli ennestään tuttuja, osa aivan uppo-outoja (ja jälkeenpäin kävi ilmi, että myöskään kaikkia koululaulukirjojen lauluja ei kouluissa selvästikään laulettu). Aika paljon sain myös uppoamaan tunteja itse laulumonisteiden tekoon... Mikä on sopivan kokoinen kirjasin? Montako laulua on hyvä ottaa kullekin kerralle, että ehditään puhumaan myös? Mitkä laulut pitää ottaa mukaan, mitä ei kannata ottaa...
Myös sanoitusten tarkastaminen oli aikamoista hommaa. Yritin ottaa parhaani mukaan alkuperäisiä tekstejä, sillä laulujen sanoja on saatettu vuosien saatossa muuttaa. Osallistujilta tulikin aina välillä palautetta, että "tätä ei kyllä laulettu näillä sanoilla" tai "tässä oli kyllä eri sana". Opin siis paljon sekä itse lauluista että niiden sanojen merkityksistä osallistujille. On todennäköistä, että ikäihminen haluaa laulaa niillä vanhoilla sanoilla. Kirjojen toimittajat: älkää siis muutelko jatkuvasti joululaulujen ja yhteislaulujen sekä hengellisten laulujen sanoja!! Vanhukset menevät ihan sekaisin. Ja niin muuten menevät nuoremmatkin...
Kuten aiemmissa blogiteksteissä olen maininnut, olen tutustunut ajan levytettyyn musiikkiin ja etsinyt käsiini 1950-luvun Suomen myydyimmät iskelmät (Rytmi-lehden "Mitä Suomi soittaa" -listan mukaan). Ne löytyvät täältä:
Näitä iskelmiä myös olen valikoinut muisteluryhmien ohjelmistoon ja niitä kuunneltiin ja laulettiin aina kunkin ryhmän viimeisessä tapaamisessa osallistujien toiveiden mukaan.
 |
| Musiikkia, joka määritteli vuosikymmenesi: Olavi Virta. Mitä tähän nyt sitten lisäisi... |
Lisäksi tutustuin ajalla ja sitä ennen levytettyyn lastenmusiikkiin, jota löytyi yllättävän paljon. Lastenlaululistat löytyvät YouTubesta soittolistoilta:
Lastenlevyjä kuuntelimme yhdellä kerralla ja muistelimme, mitkä olivatkaan tuttuja. Keskustelimme myös radio-ohjelmasta ja moni muisteli Markus-sedän Lastentuntia.
Yllätyksekseni kävi ilmi, että juuri kenenkään tutkittavistani (n=20) kotona ei ollut lapsuusaikana vielä levysoitinta, ja radiotakaan ei kaikkien kotona ollut. Näin ollen koulussa, kirkossa, pyhäkoulussa ja kotona laulettu musiikki oli sitä "jokapäiväistä" musiikkia. Radiokuuntelija-lehtien perusteella vielä ennen 1950-lukua radiosta ei Suomessa juuri tullut lapsia koskettavaa musiikkia, joten vielä merkittävämmäksi tällä sukupolvella nousevat koulusta tutuksi tulleet laulut.
Eri teemakertoja, joita kävimme tutkittavieni kanssa oli kahdeksan ja niissä laulettiin ajalle tyypillisiä lauluja. Kukin kerta kesti noin tunnin ja se järjestettiin tutkittavien asumispaikassa - siis palvelutalon tai asumisyksikön tiloissa. Lähes jokaisella kerralla myös kuuntelimme ja / tai lauloimme teemaan sopivan iskelmän. Osallistujilla oli laulujen sanat monisteessa ja itse säestin pianolla, kitaralla tai viisikielisellä kanteleella.
1. Ensimmäisellä kerralla lauloimme Luontoon ja vuodenaikoihin liittyviä lauluja. Nämä laulut ovat suosituimpia läpi kaikkien koululaulukirjojen.2. Toisen kerran laulut koostuivat Kodin ja koulun lauluista sekä muutamista koululaulukirjoissa olleista lauluista, jotka kertovat eri töistä ja ammateista.3. Kolmas kerta oli Hengellisten laulujen teemalla. Lauloimme Pyhäkoulusta ja aamuhartaudesta tuttuja hengellisiä lauluja ja virsiä. Hengelliset laulut olivat lähes poikkeuksetta pidettyjä ja osattuja.4. Lastenlevyt sekä leikkiin, reippailuun, retkeilyyn ja partioon liittyvät "lapsenmieliset" laulut olivat neljännen teemakerran aiheena. Tällä kerralla noin puolet ajasta kuuntelimme valmiiksi rajaamastani laululistasta osallistujien toiveiden mukaisia lastenlevyjä.5. Isänmaa ja kotimaa on yksi vahvimpia ajan laulujen teemoja. Viides teemakerta koostui koululauluissa suosituista sotamarsseista, kansanlauluista ja kaunis kotimaa -henkisistä lauluista, jotka lähes kaikki tuntuivat olevan erittäin tuttuja. Lopussa oli valikoima muutamista ajan koulukirjoissa yleisimmin esiintyneistä eri maiden kansallislauluista, joista Ruotsin Pohjolanmaa taisi olla tunnetuin.6. Kuudes muistelukerta oli pyhitetty Äitienpäivän, koulun juhlien ja maakuntalaulujen teemojen ympärille. Koulun eri juhlat ja etenkin äitienpäivä olivat tärkeitä musiikillisia tapahtumia, jotka kokosivat yhteen koko kylän väen juhlimaan. Maakuntalaulut ovat ikäpolvelle tärkeä linkki omaan paikallisidentiteettiin.7. Viimeinen varsinainen laulukerta sisälsi kansanlauluja, jotka esiintyivät yleisimmin koulujen laulukirjoissa. Näistä osan säestin kanteleella.8. Viimeiseen muisteluryhmätapaamiseen olin kerännyt listan ajalla suosituista iskelmistä, joista osallistujat olivat saaneet rastittaa itselleen mieluisat ja kuuntelimme tunnin aikana useita toivelauluja. Lopuksi lauloimme vielä yhdessä muutaman laulun säestyksen kera.
Kaiken kaikkiaan muisteluryhmätapaamisia on kertynyt vuoden aikana 8 x 5 ryhmää = 40 kertaa = 40 tuntia, joiden lisäksi olen käynyt viidesti rekrytoimassa väkeä yhteislaulutilaisuuksien muodossa kussakin paikassa. Kunkin tunnin videon puheen litterointiin kuluu aikaa noin +- 6 tuntia ja lisäksi videot pitää katsoa uudelleen ja uudelleen läpi, kun yritän saada selvää, mitä kukin ryhmäläinen sanoi. Tästä siis se tutkimus vasta alkaakin, kun alan luokitella ja analysoida aineistoani...
Pitää siis palata tutkimuskysymysten ääreen ja miettiä, että mitäs minä oikein tutkinkaan...?
***
Syksyn aikana olen ollut mukana tiedeyhteisön eri tilaisuuksissa. Musiikkikasvatuspäivillä Jyväskylässä marraskuussa oli oikein antoisat kolmipäiväiset tutkimus- ja tekemispläjäykset. Olin marraskuussa mukana myös Hyvinvointisymposiumissa, jonka myötä lähdemme määrittelemään suomalaisen hyvinvoinnin käsitettä eri alojen tutkijoiden kanssa ja kirjoittamaan yhteisartikkelia. Itse olen tuomassa kulttuurisen hyvinvoinnin käsitteeseen ymmärrystä ja esittelemässä taiteen hyvinvointivaikutuksia vedoten esimerkiksi WHO:n uunituoreeseen raporttiin.
 |
| Mummun & vaarin musiikkituokio, muksut mukaan. |
 |
| Oma posteri mukana jälleen posterinäyttelyssä. |
Olen aktiivisesti verkostoitunut eri toimijoiden kanssa, kuten ollut meidän Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuksen verkoston (HYTTI) toiminnassa mukana; päässyt mukaan osaksi Taikusydän -asiantuntijayhteisöä ja tammikuussa käväisen Gerontologian tutkimuskeskus Gerecissä esittelemässä tutkimustani. Jos abstraktini vain hyväksytään, pääsen mukaan Suomen suurimpaan gerontologian kongressiin maaliskuussa. Ohjelmaa siis riittää keväällekin, ettei tarvitse vain autioitua tutkijankammioonsa Excelin ääreen.
Tänään oli NNKY:llä viimeinen työvuoro, sillä käväisin säestämässä Kauneimmat joululaulut ja NNKY:n joulujuhlan. Nyt siis saa laittaa vaihteen melko lailla vapaalle, ainakin tutkimuksen ja muiden hommien osalta. Ensi viikolla vielä muutama juokseva asia (etänä, verkossa) ja sitten voi näpäyttää koneen kiinni ja välttää sähköpostien lukemista ainakin joulunpyhien yli.
 |
| Kauneimmat joululaulut ja NNKY:n joulujuhla. |
 |
| Yksi aurinkoinen päivä synkkänä marraskuuna. |
 |
| Joulukuusi sai vihdoin punaisetkin pallot ja muut koristeet. |
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
kohti vuosikymmentä 2020 ja levollisin mielin kohti Kenkä-Eemelin apurahakautta.
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti