Hurlumhei

Syksy on jo pitkällä. Vuoden harmain päivä taisi olla viikonloppuna. Ensilumi satoi ehkä viime viikolla Jyväskylässä, mutta sitten suli saman tien pois. 

On ollut kiirettä, ja on myös ollut lamaantuneita päiviä. Väitöskirja lähti esitarkastukseen pari kuukautta sitten, minkä jälkeen itse tutkimustyön kannalta on ollut hiljaista. Olen toki viimeistellyt erästä artikkelia kirjaan, jonka toimituskunnassa olen mukana ja yrittänyt kääntää tutkimustekstiäni englanniksi väitöskirjan loppuun tulevan summaryn muotoon. Onkin harvinaisen kinkkistä yrittää kääntää kansainväliselle lukijakunnalle sellaisia seikkoja, jotka ovat varsin ominaisia juuri suomalaiselle kulttuurille ja historialle. Esimerkiksi tutkimukseni yhdelle avainkäsittelle, kansakoululaitokselle, ei tunnu olevan yhtä virallista käännöstä; pitää valita, käyttääkö elementary, primary tai vaikkapa common schoolia. Nämä kuitenkin kääntyvät myös alakouluksi, ala-asteeksi ja peruskouluksi - ja peruskouluaikaan suomalainen musiikin opetus on taas ollut aivan toista kuin kansakoulussa. Suomalainenkaan nuorempi sukupolvi ei ehkä ihan ymmärrä, mitä kansakoululaululla tarkoitetaan. Toinen avainkäsite, jälleenrakennusaika, kääntyy esimerkiksi years of rebuilding, era of reconstruction tai post-war period. Kuinka asian siis tiiviisti selittäisi englanniksi?

Opetustyön puolelta olen toiminut apukätenä monenlaisessa työssä kollegoilleni, joiden kalenterit pursuavat yli äyräiden. Itselläni ei vastuukursseja tälle syksylle ole, ainoastaan ensivuotisten opohommat ja sen lisäksi olen toisena opettajana jollakin kurssilla. Parin viimeisen viikon aikana olen mm. ollut yhteydessä musiikin erityiskasvatuskurssin harjoituskouluihin, sommitellut Exceliin aikatauluja, esitellyt musiikin opiskelua lukiolaisille ja istunut yhden päivän Agoralla hakijan päivässä ständillä pönöttämässä - ja välissä käynyt puhumassa Kulttuurintutkimus -paneelissa. Kevään opetuksia on toki jo tullut vähän suunniteltua, mutta eipä niitäkään kovin paljoa etukäteen viitsi tehdä. 

Musiikin tutkinto-ohjelmien esittelyä lukiolaisvieraille.

Kiireisimmillä viikoilla on myös ollut useampaa tutkimustyöhön liittyvää verkkokonferenssia, esitelmää ja palaveria. Jotenkin ohjelma tuppaa pakkautumaan yhteen könttään niin, että joku viikko on juoksemista, ja sitten taas on useampi viikko hiljaisempaa. Ehkä se on luonnollinen ajan ja tehtävien kiertokulku tässä työssä. Huomenna lähden Tampereelle valtakunnallisille musiikkikasvatuspäiville keskiviikosta lauantaihin. Tätä on odotettu! Paljon iloista ohjelmaa musiikin parissa ja toivottavasti monenlaisia kohtaamisia kollegojen kanssa!

Lamaantuneet päivät ovat olleet niitä, jolloin ei oikein saa mistään kiinni ja päivä hurahtaa ohi ruutua tuijotellessa. Ilmeisesti nekin kuuluvat tutkijan työhön; joskus on flow ja oikein tehokkaita ajanjaksoja. Toisinaan aivot menevät lepotilaan - mikä esimerkiksi väitöskirjan kasaan rutistuksen jälkeen on ihan normaalia - ja ei kerta kaikkiaan synny tekstiä tai oivalluksia. Silloin pitää muistaa antaa itselleen lupa lepoon. Se on välillä vaikeaa. Tykkään työssä siitä, että on sopivasti deadlineja ja jotain pieniä tehtäviä, jotka pitävät liikkeessä. Esitarkastuksen aikana on ollut myös jännitystä ja pelkoa siitä, että mitä väitöstyöstäni ollaan mieltä. Onko työ huono? Entä jos en saa väittelylupaa? Pitääkö tehdä valtavasti muutoksia? 

Onnekseni ensimmäinen esitarkastuslausunto, joka saapui eilen, oli positiivinen ja siinä korjaus- ja hiontaehdotukset olivat varsin maltillisia. Tuli tosi helpottunut olo. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt pitää vain jännittää toista lausuntoa, mikä jostain syystä ei kyllä jännitä yhtään niin paljon kuin ensimmäinen. On ilmeisesti melko harvinaista, että esitarkastuslausunto olisi siinä mielessä kielteinen, että tarkastaja ei puoltaisi väittelylupaa. Silloinkin jos näin onnettomasti kävisi, pyydettäisiin korjausten jälkeen uusi lausunto tai sitten otettaisiin kolmas tarkastaja kyytiin ja toivottaisiin, että tämä antaa puoltavan lausunnon.

Levon hetki.

En varsinaisesti odota joulua - siis sillä tavalla, kun joulua nyt ehkä yleensä odotetaan. Odotukseni on ennemminkin väitöksessä ja väitöspäivässä. Joulu on tänä vuonna sellainen mukava hengähdyshetki opetus- ja tutkimustyöstä, ja sitten loppiaisen jälkeen pitää taas paahtaa menemään. Väitöspäivä asettunee tammi-helmikuulle, toivottavasti. Tarkkaa tietoa tästä ei vielä ole. 

Olemme joskus aiemminkin käyneet jouluna ulkomailla, ja nyt on jouluksi taas suunnitelmissa yhteinen reissu, mikäli rajoitukset sallivat ja tähdet ovat kohdillaan. 

Tenori- ja sopraanoukulele vieri vieressä eteisen seinällä.

Tilasin pari viikkoa sitten tenoriukulelen. Soittimia on kertynyt niin paljon, että pitää varmaan hankkia senkin takia isompi asunto; minusta soittimia ei voi koskaan olla liikaa.

Annika