Kuluva kevät on tuonut kaikenmoisia tieteellisiä ja epätieteellisiä kissanristiäisiä, jotka kuuluvat akateemisen uran luomiseen olennaisesti. Tutkimukseni on nyt siinä vaiheessa, että käyn läpi ja analysoin aineistoani, yritän löytää sieltä yhteneväisiä teemoja ja luokitella sitä hallittavampaan muotoon. Minusta Excelin pyörittely on kivaa, ja tämä vaihe on aika mukavaa puuhastelua. Saatan uppoutua aineiston pyörittelyyn useammaksi tunniksi ja unohdan syödä. Sanotaanko, että siinä tapahtuu jonkinlainen flow-elämys.
Niinä päivinä, kun taulukointi alkaa pyöriä silmissä (ei sitäkään joka päivä jaksa), käyn läpi taustateoriaan sopivia artikkeleita, kirjoja ja muita teoksia ja poimin lähdematskua. Siinä mielessä en ole ihan perinteisin humanistitutkija, sillä minusta kirjojen kahlaaminen ei ole aina niin kivaa. Toki kun löydän jonkun tutkimukseeni sopivan ajatuksen, se ilahduttaa. Mutta satojen teosten, tutkimusten, artikkelien ym. kahlaaminen ei ole minulle niin mieluisaa. Ehkä siihenkin oppii ja siitä oppii myös pitämään, kun aikaa kuluu.
Mutta takaisin niihin kissanristiäisiin. Kevään aikana olen menossa ainakin maaliskuun lopulla Suomen suurimpaan kansalliseen gerontologian alan kongressiin, Gerontologia 2020. Tuonne sain "vain" posterin näytille, mutta nähtävästi siellä postereitakin on kymmeniä, lähemmäs 80. Eri posterisessioita näyttäisi olevan useita, joten ehkä posteri alan tutkimuskentässä on merkittävämpi kuin mitä omalla alalla tuntuu olevan. Kongressin teema on Minun vanhuuteni ja vanhuutta tarkastellaan yksilöllisenä ilmiönä sekä yhteiskunnallisena saavutuksena fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta.
"Vanhuspuolella" on hyvää pöhinää; olin jo tammikuussa esittelemässä tutkimustani Gerontolgian tutkimuskeskus Gerecissä, Jyväskylän yliopistolla. Maaliskussa menen kertomaan tutkimuksestani ja laulattamaan muutamia lauluja Jyväskylän eläkeläiset ry:n tiistaikerhoon ja otin myös yhteyttä Keski-Suomen Muistiyhdistykseen, jonka kautta menen laulattamaan ihan laulattamisen ilosta muutamaa muistisairaiden vertaistukiryhmää. Kevään aikana piipahdan myös Helsingissä luomassa verkostoa alan tutkijoiden kanssa ja pidän esitelmän oman yliopiston sisäisen Hyvinvoinnin ja Terveyden Tutkimuksen verkosto HYTTI:n hyvinvointiseminaarissa.
Äärimmäisen hauskaa minusta on, että uusimmassa Kotilieden teemanumerossa "Muisti" on juttu koulussa ulkoa opettelusta ja jutun toisena lähteenä on käytetty mun gradua. Tästä se ura lähteepi. Valitettavasti digi-näköislehti on vain tilaajille, mutta jos satut bongaamaan kyseisen lehden, juttu löytyy sivulta 90. Olihan se lehti pakko sitten käydä itse nappaamassa lähikaupan hyllystä itselle....
Annika
