tiistai 14. toukokuuta 2019

Muisteluryhmät

Olen nyt huhti- ja toukokuussa laulattanut muisteluryhmiä, joissa on tutkimaani aikaan nähden sopivan ikäistä väkeä, eli jälleenrakennusajalla sotien jälkeen 1945-1959 kansakoulua käyneitä, nyt ikäihmisiä. Tällä hetkellä minulla on kolme ryhmää, joissa on yhteensä 12 henkilöä. Tässä työvaiheessa siis kerään laulumuistoja ja laulatan "mummoja ja vaareja". Käytännössä valmistelen laulumonisteet, joihin valikoin noin 45 minuutin ajaksi yhteislauluja ja hankin niihin säestykset. Laulut ovat ajan kansakoulun laulukirjoissa useimmiten esiintyneitä lauluja, ja lisäksi kuuntelemme tai laulamme ajalta tuttuja lastenlevyjä ja iskelmiä. 

Menen paikan päälle laulattamaan näihin joko palvelutaloihin tai asumisyksiköihin, riippuen mistä olen rekrytoinut väen ja mihin olemme muodostaneet ryhmän. Toiveenani on aina, että paikalla olisi jo valmiiksi piano, mutta kaikissa paikoissa ei pianoa ole. Tällöin säestän laulut kitaralla. 

Laulutuokioiden valmistelua hankaloittaa se, että kaikkiin lauluihin ei valmiita säestyksiä ole, joten minun pitää itse keksiä säestys ja soinnuttaa kappaleet. Lisäksi kaikista ei ole myöskään levytystä tai helposti saatavilla olevaa kuulokuvaa, joten nuottienlukutaito ja arvio kappaleen temposta on erittäin hyödyllistä... Kaikki sävellajit ovat vanhoissa koululauluissa järjestäin liian korkeita, joten transponointi on tullut tutuksi. Ei-musiikki-ihmisille tämä tarkoittaa, että muutan säestystä sellaiseksi, että osallistujien on helppo laulaa mukana. Vanhalla iällä ihmisen ääni madaltuu, joten vaikka olisi nuorena ollut korkea sopraano, voi iän ylittäessä 70 ääni madaltua monta sävelaskelta, eikä enää pysty laulamaan niin heleästi. 

Onneksi yli puolet lauluista on jo ennestään jollakin tavalla tuttuja, joten niitä ei tarvitse "tankata" hirveästi ennen laulattamista. Muuten valmisteluun menee kyllä aika paljon aikaa, sillä en voi mennä ihan takki auki paikalle, vaan sanoihin pitää tutustua ja opetella laulun sävel ja säestys sekä pianolla että kitaralla. Sen lisäksi, että kasaan monisteet ja teen niistä helposti luettavat ja tulostan ne, monistan säestysnuotteja itselleni, ja minun pitää pitää valmistella myös tallennusvälineistö. 

Tallennusvälineistö tarkoittaa videokameraa ja ääninauhuria, jotka pitää tsekata aina ennen laulatushetkeä, että ne ovat kunnossa. Tallennuksen jälkeen data pitää ajaa koneelle ja sitä ei saa säilyttää muualla kuin yliopiston tietoturvallisilla asemilla, joten heti kunkin muisteluryhmän eli laulutuokion jälkeen tulen yliopistolle ja vien videot ja äänitteet koneelle ja käyn ne läpi tarkastaen, että kaikki kuva ja ääni on tullut talteen. Vasta varmistuksen jälkeen voin poistaa nämä kamerasta ja nauhurista. Yhdestä laulukerrasta tulee videota noin 50-70 minuuttia. Noin tunnin videon ja äänitteiden läpikäymiseen (= alustavasti litteroin eli kirjoitan puhetta auki samalla) kuluu noin 2-3 tuntia. Torstaisin minulla on ollut kaksi ryhmää päiväsaikaan, joten niiden jälkeen videoiden ja äänitallenteiden läpikäymiseen menee 5-6 tuntia. Kun olen yliopistolla laulatttamisen jälkeen noin neljän maissa, pääsen lähtemään kotiin joskus 22 pintaan. Onneksi tutkijan työaika on liukuva, ja voin olla aamupäivän vapailla...

Laulukertoja / muistelyryhmän tapaamisia on kunkin ryhmän kanssa 8. Ryhmiä on nyt 3, eli videomateriaalia minulle kertyy noin 8 x 3 x 60 min = 1440 minuuttia = 24 tuntia... näiden ryhmien lisäksi tarvitsen vielä 2-3 ryhmää Suomesta ja yhden ryhmän Ruotsista. Voi sitä työtuntien määrää, kun käyn materiaalia läpi ... :D Arviolta yhtä videota / äänitettä pitää käydä läpi noin 4-5 kertaa, jotta saa havaittua kaiken mielenkiintoisen... Itsepähän tähän hommaan ryhdyin! Onneksi materiaali on mielenkiintoista ja itse laulattaminen tosi mukavaa.


Yksi tärkeimmistä työvälineistäni: ajan koululaulukirjat.
Tähän mennessä olemme ensimmäisen ryhmän kanssa ehtineet käydä lauluja seuraavista teemoista: Luonto ja vuodenajat, Koti ja koulu, Pyhäkoulu, uskonto ja virret, Leikki, urheilu ja reppailu + lastenlevyt, Isänmaalliset laulut ja huomenna käymme Äitienpäivän ja koulujen juhlien lauluja sekä maakuntalauluja. Suuri osa lauluista on todella kauniita ja voisin itse ihan hyvin käyttää niitä, jos olisin nykykoulussa opettajana. Mutta joukossa on myös helmiä, jotka ovat tämän päivän lapselle / nuorelle hyvin vieraasta maailmasta; kuitenkin tuon ajan lapselle arkea ja tuiki tuttuja lauluja.

Tässä muutama "suosikkini" eri lauluteemoista:

Tuolloin vietettiin joka syksy raittiusviikkoa, ja laulukirjoista löytyy monta eri raittiuteen liittyvää laulua. Näistä Nuorten Raittiuslaulu (säv. Otto Kotilainen, san. Linda Kunnas) esiintyy jokaisessa sen ajan yleisesti käytössä olleesta laulukirjasta. YouTubesta löytyvällä Arto Pippurin aihekanavalla on myös huvittava tarina Turmiolan Tommista liittyen kyseiseen lauluun... Kanavalla on myös monta muuta ajalta tuttua laulua!

Nuorten raittiuslaulu

Isänmaallisuus korostuu luonnollisesti ajan lauluissa. Sodasta on juuri päästy, mutta sota-aika vaikutti vielä pitkään jälleenrakennusajalla "venäjänpelkona" ja pula-aikana. Elintarvikkeita ja tavaroita säännösteltiin, eikä kukaan välttynyt kirjaimellisesti Suomen jälleenrakentamiselta ja nostamiselta sodan raunioista. Vielä 1950-luvun loppupuolella on laulettu hyvin isänmaallisia lauluja, vaikka osa uudesta opettajakunnasta niitä ei ehkä enää laulattanutkaan. Näistä ajan lauluista löytyy kaksi erityistä "helmeä", joista toinen on Sibeliuksen säveltämä Ateenalaisten laulu (san. Viktor Rydberg, suom. Eino Leino) ja toinen Hakkapeliittain marssi, jonka sävelmä on suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisen sodan 1618-1648 ajalta. Sanat tähän on myöhemmin tehnyt Sakari Topelius ja sen on suomentanut Yrjö Veijola. Kummatkin laulut löytyvät niin ikään kaikista jälleenrakennusajan koululaulukirjasta, ja näitä myös osataan...

Ateenalaisten laulu (esitt. Polyteknikkojen kuoro & Kaartin soittokunta)

Hakkapeliittain marssi (Tuntematon mieskuoro ja soittokunta)

Retkeilyyn, reippailuun ja talven lasketteluun liittyviä lauluja on myös todella paljon. Viitateen edelliseen teemaan, Suksimiesten laulu (säv. Karl Collan, san. Suonio) liittyy mielestäni vahvasti isänmaan puolustamiseen, vaikka se onkin hiihtämiseen liittyvä laulu. Tätä ovat toivoneet myös naiset. Lauluissa on hyvin vahvaa sukupuolirooleihin jakamista: tytöt ja pojat ovat erilaisia ja touhuavat eri asioita, ainakin laulujen mukaan. Esimerkiksi laulussa "Laskiaisena" (säv. P. J. Hannikainen, san. Olli Vuorinen) sanotaan, että
"Pojat, joutuin, kelkat, sukset temmaiskaa --- vaaroissapa pojan luonne kestäväksi karkaistaan" ja "Tyttösille täss' on oiva kelkkatie! Liian jyrkkä, liian loiva ei se lie! --- Ällös pikku Elli pelkää, vaaraa täss' ei laisinkaan." 
Suksimiesten laulu löytyy vanhan Parlophon-kvartetin laulamana vuodelta 1929. 

Miltä sinusta tuntuisi laulaa tällaista materiaalia? Tätä selvitän, ja olen saanut jo nyt monenlaisia lauluihin liittyviä muisteluja, enkä malta, että pääsen jossakin vaiheessa kirjoittamaan ensimmäisen artikkelini aiheesta. Vaikka väitöskirjani onkin monografia (yksi kirja), aion silti kirjoittaa aiheeseen liittyviä artikkeleja väitöskirjatyöskentelyn aikana. 

Toinen lauluissa vahvana esiintyvä teema on hengellisyys / kristinusko, mutta siitä voisi kirjoittaa oman postauksensa.

Työpisteen seinälle päässeet pari korttia.
Ai niin, ja tärkein työskentelyyn liittyvä seikka on se, että olen saanut lisää apurahaa työskentelyyn. Joku on kysynyt, että mitä sillä apurahalla oikein tehdään... No, se on minun palkkani. :) Mutta joka tapauksessa tutkimukselleni on rahoitusta ainakin joulukuun 2020 loppuun asti. Heinäkuussa matkustan  kansainvälisen koulutuksen historian seuran konferenssiin Portugaliin, ja tähän olen myös saanut yhden kohtalaisen matka-apurahan. Mukava tehdä työtä, kun huomaa, että joku muukin uskoo tämän työn tärkeyteen kuin minä ja ohjaajani!



Annika