On pitänyt kiirettä. Blogin puolella on ollut kovin
hiljaista, kun olen tehnyt aineistonkeruusuunnitelmaa, käynyt konferenssissa ja
kirjoitellut piano-oppilaille nuotteja.
Ensi viikolla pääsen keräämään
aineistoani, eli laulattamaan ja haastattelemaan tutkimukseni tutkittavia eli ikäihmisiä, jotka ovat
eläneet lapsuuttaan ja kouluvuosiaan jälleenrakennusajalla. Sen lisäksi, että
laulatan tutkittavilleni ajalta tuttuja koululauluja sisältäen kansanlaulut,
virret, maakuntalaulut ja muut isänmaalliset sävelmät, haluan kuunteluttaa /
laulattaa heillä lastenlauluja ja iskelmiä, jotka ovat olleet tuohon aikaan
suosittuja.
Olen perehtynyt ajan musiikkiin
ja selannut Suomessa levytettyjen levyjen luetteloja, poiminut sieltä kaikki
levytetyt lastenlevyt / lastenlaulut ja tehnyt niistä YouTubeen soittolistan,
jota voin käyttää muistelun apuna. Vuoteen 1959 mennessä Suomessa on levytetty
kolmisensataa lastenlaulua, mutta oletettavasti kaikki eivät ole nousseet
suureen suosioon. Mitään tarkkoja tilastoja lastenlevyjen myynnistä ei ole,
eikä myöskään painosmääristä. Ainoastaan aikaisempien tutkimusten haastattelujen
perusteella ja esimerkiksi Markus-sedästä (Lastentunnin radiopersoona)
kertovassa elämäkerrassa on tietoa siitä, mitä lapset kuuntelivat. Olen myös
selannut ”hittilistoja” eli myydyimpien levyjen, käytännössä siis iskelmien
listauksia. ”Hittilistoista” on vaikeaa saada tietoa, sillä esimerkiksi
myydyimmistä äänilevyistä on alettu kerätä listausta vasta vuonna 1951, eikä
sitä edeltävien vuosien levymyyntitilastoista ole oikein mitään mustaa
valkoisella.
Olen varannut yliopiston
kirjastosta 15 vuosikertaa Radiokuuntelija
–lehtiä, eli vuosina 1945-1959 joka viikko ilmestynyttä
radio-ohjelmalehtistä, joka vastaa nykyajan tv-ohjelmalistauksia. Tv:tä ei
tutkimani ajan kodeissa Suomessa vielä ollut. Suomessa vielä 40-luvun puolella
ja pitkälle 50-luvullakin oli Yleisradion monopoli, eikä radiokanaviakaan ollut
montaa (vielä 40-luvulla oli yksi kanava) – joten lehdistä musiikkitietojen
poimiminen on sinänsä hallittavissa. En ole muutaman päivän selaamisen
perusteella päässyt vielä vuotta 1945 pidemmälle, sillä a) lehtien teksti on
pienellä präntillä, b) radiossa on soinut tuohon aikaan jos jonkinmoista
yhtyettä ja orkesteria, ja musiikkiohjelmaa on joka päivälle hurjan paljon.
Huomionarvoista kuitenkin on, että arkisin uutisohjelman lisäksi päiväsaikaan
ei juuri tullut ohjelmaa. Yleinen konsertti- ym. ohjelma alkoi vasta noin klo
17, ja ohjelman lähetys päättyi viimeistään puoliltaöin.
 |
| Mainos Radiokuuntelijassa kesällä 1945 |
Suuri osa vielä 40-luvun
radio-ohjelmasta on suoraa lähetystä,
eli Radio-orkesteri soitti livenä konsertteja, ja usein alkuillasta studiolla
vieraili joku klassinen yksinlaulaja tai instrumentalisti, joka soitti tai
lauloi puolisen tuntia Yleisradion vakiopianistin säestämänä. Näitä
ohjelmanumeroita näyttää olleen useampia illassa. Ohjelmalehtisessä mainitaankin
erikseen, jos musiikki tulee äänilevyltä. Tämä jo kertoo ajan
musiikkikulttuurista paljon. Klassinen musiikki oli vielä 40-luvulla
Yleisradion soittolistoilla huomattavasti yleisempää kuin iskelmä tai
viihdemusiikki. Kun pääsen selaamaan 50-luvun ohjelmatietoja, on
mielenkiintoista nähdä miten klassisen ja viihdemusiikin tai äänilevyjen ja
livemusiikin suhteet muuttuvat.
Vaikka lauantaisin radiosta tuli
jo päivällä viihde- ja kevyempää orkesterimusiikkia, ei tämä ohjelma
kantautunut lasten korviin, sillä lapset olivat lauantaisin päivisin koulussa.
Lauantai-illalla tuli toki viikoittain järjestettävä Lauantain toivotut levyt
–ohjelma, jonka ääreen koko perhe usein kokoontui kuuntelemaan ajan levytettyjä
iskelmiä, joita tosin tuli vain jälkimmäinen puolituntinen ohjelmasta.
Arki-illoista torstai-illat olivat lapsille mieluisaa aikaa radio-ohjelman
kannalta, sillä silloin tuli Lastentunti,
jossa kuultiin ensisijaisesti lasten itsensä esittämää laulua ja runoja, mutta
joskus myös levytettyjä lastenlauluja, satukuunnelmia ja tarinoita. Muuten
radiosta lapsille erikseen suunnattua ohjelmaa on ollut vähän, jos Kouluradiota ei lasketa. Se oli nimensä
mukaisesti opetukseen keskittyvä ohjelma, jossa aiheet vaihtuivat ja sitä
kuunneltiin yleensä kouluissa tehtävävihkosen kanssa. Näin saatiin noudatettua
ajatusta, että valtakunnallisesti opetettaisiin ainakin radion kautta
yhtenäisiä teemoja.
 |
| Mainos Radiokuuntelijassa kesällä 1945. |
Äänilevyt nousivat kodeissa yleiseksi
musiikin kuuntelukanavaksi vasta 50-luvun puolella, kun levysoittimet
yleistyivät kodeissa. Silti esimerkiksi maaseudulla levysoitinta saatika uusimpia
äänilevyjä ei välttämättä ollut joka talossa. Radiosta ja erilaisissa
tapahtumissa, kuten kylän juhlissa kuultu musiikki on siis ollut se, joka on
ollut vahvasti vaikuttamassa ajan musiikkimaisemaan.
On mielenkiintoista päästä
vihdoin laulattamaan, kuunteluttamaan ja haastattelemaan ajalla eläneitä
ihmisiä ja kyselemään, mitkä laulut ja millainen musiikki heidän lapsuudessaan
on ollut tärkeää ja mitä ajalta muistetaan. Koska kyseessä on viimeinen
kansakoulusukupolvi, joka on käytännössä ainoastaan laulanut musiikin tunneilla
(ei soittanut), ja kouluissa on vuodesta toiseen laulettu samoja lauluja, väitän,
että kyseisen sukupolven edustajat osaavat ja muistavat juuri koulussa
laulettuja lauluja erinomaisesti. Vaikka myöhempinä vuosina olisivat
vaikuttaneet uudet musiikin tuulet ja mielimusiikiksi olisikin noussut jokin
aivan toisenlainen musiikkityyli, lapsena mieliin painuneet musiikin
muistijäljet ovat niin vahvoja, että niitä muistaa vielä muistisairaanakin.
Tämä mielessä pitäen innolla
lähden keräämään aineistoa ja katsomaan, olenko oikeassa vai väärässä
väittäessäni, että jälleenrakennusajalla koulua käyneille lapsena itse lauletut
koululaulut ovat jääneet mieliin, ja niitä jopa halutaan laulaa.
Tässä vielä soittolistat ajan lauluista. Lastenlauluihin tulee vielä lisää lauluja, kun saan käytyä kaikki kolmisensataa läpi. Myydyimmät levyt puolestaan Mitä Suomi soitti -listauksen mukaan, Suomen äänitearkisto ry:n Suomalaisten äänilevyjen luettelo (Haapanen & Strömmer 1992).
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti