Huomenna alkaa vuosi 2019. Huomenna myös alkaa virallisesti opinto-oikeuteni tohtorintutkintoon ja alan nostaa ensimmäistä apurahaani väitöskirjaan (8 kk)! Lisäksi heti vuoden ensimmäisenä arkipäivänä pääsen hakemaan avaimet työhuoneelle / työpisteelle yliopistolta. Miten tässä näin kävi?
Joulukuun alussa sain kolmelta eri säätiöltä ja yliopiston tutkijatyösuhteesta ei-oota, joten olin kuun alkupuolella melko maani myynyt. Sibeliuksen päivänä, lauantaina 8.12. valmistauduin kaason tehtävään ystävän häitä varten ja juuri puolisen tuntia ennen lähtöä hääpaikalle sain erikoisen sähköpostin, jossa onniteltiin apurahasta. Vasta kirjauduttuani säätiön verkkopalveluun uskoin sen todeksi: elokuun loppuun asti joku on valmis kustantamaan työskentelyäni täyspäiväisesti! Vuosi alkaa siis työn osalta mallikkaasti, vaikkakin uusia apurahahakemuksia pitää edelleen tehdä. Siitä huolimatta nyt on levollista käynnistää uusi vuosi, kun ei tarvitse taloudellisesti aloittaa tyhjästä.
Kun piano-oppilaiden lukukausi oli saatu päätökseen ja palvelutalojen kauneimmat joululaulut soiteltua, lähdimme joulun alla reissulle Kölniin Saksaan, jossa olin opiskelijavaihdossa kevätlukukauden 2014. Vaikka aikaa on kulunut lähes neljä vuotta siitä, kun lähdin vaihtoon, oli moni paikka niin tutun tuntuinen - tosin junalippuja en edelleenkään osannut ostaa automaatista saksaksi... Reissuun kuului Kölnin suomalaisella seurakunnalla vetämäni Kauneimmat joululaulut, mikä oli todella lämminhenkinen tilaisuus ja mahdollisti useamman vanhan tutun treffaamisen yhtäaikaisesti. Vierailimme myös monilla joulutoreilla ja nautimme paikallisia herkkuja, kuten Glühweinia ja suklaaseen kastettuja omenoita. Vaikka reissu olikin melko lyhyt, tuttujen ja sukulaisten kanssa vaihdetut kuulumiset saivat ajatukset pois arjesta.
 |
| Rudofplatzin joulutorilta |
 |
| Heumarktin joulutorilta |
 |
| Euskirchen |
Itse joulun vietimme lapsuudenkodissani maalla siskon lasten kanssa touhuten. Oli mukavaa viettää useampi päivä kotiseudulla ja piipahdella vanhojen ystävien luona. Kymmenen päivän reissaamisen jälkeen oli kuitenkin ihana palata omaan kotiin ja nukkua omassa sängyssä.
 |
| Tapaninpäivän aurinkoa lapsuudenkodin pihalla |
Mistä tietää, että on tullut vanhaksi?
Siitä, että kutsuin itse itseni appivanhempieni mökille viettämään vuodenvaihdetta, kun siipalla oli tiedossa illanistujaista vanhalla kaveriporukalla. Täällä järven rannalla on hyvä olla, kaukana kaupungin hälystä ja rakettien paukkeesta. Voi vain pötköttää, syödä hyvin, saunoa ja ihan pikkiriikkisen myös ulkoilla. Jos näillä eväillä jaksaisi sitten heti arjen koittaessa käydä työhön ja toimeen!
 |
| Vuoden viimeisen päivän hiihtelyä Keiteleellä |
Nostakaamme siis malja vanhalle - ja kumotkaamme se uudelle vuodelle!
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti